Perttu Pölönen: Kirje menneisyyden minulle

Minulta kysytään usein, mitä haluaisin sanoa lukioikäiselle itselleni. Kysyjä on yleensä nuori ja hänellä on oma lehmä ojassa. Hän haluaa kuulla, millaisia virheitä olen tehnyt, mitä olen oppinut niistä ja miten hän voisi itse välttyä tekemästä samoja virheitä lukion jälkeen.

Vastaukseni on yksinkertainen ja yllättää monet: En antaisi lukioikäiselle itselleni mitään neuvoja. Olen toki tehnyt virheitä ja monet asiat olisi voinut tehdä toisin, mutta en usko oikoreitteihin. Kaikki se mitä minulle on tapahtunut piti tapahtua, jotta oppisin tärkeitä asioita elämästä. Kaikki kokemukset, niin mieluisat kuin ikävät, johdattivat minut siihen, missä olen nyt. Jos olisin kertonut lukioikäiselle itselleni kaiken tämän etukäteen, olisin jäänyt joistain tärkeistä oppitunneista paitsi.

Mitä olen sitten oppinut? Ainakin sen, että ne suunnitelmat menevät usein romukoppaan, mutta suunnitteleminen on silti elintärkeää. Kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja urasuunnitelmat vaihtuvat, mutta tulevaisuuden pohtiminen ja itsensä tutkiminen auttaa aina. Emme voi tuntea tulevaisuutta, mutta voimme tuntea itsemme.

On mahdotonta tietää, minkälaisia ammatteja ja töitä on olemassa 2040-luvulla. Keikkatyö tulee yleistymään ja mikroyrittäjyys tulee olemaan yhä useammalle arkipäivää.

Olisi väärin sanoa, että on olemassa niin sanottuja varmoja tutkintoja tai ammatteja. Teknologian kehitys on niin huimaa, että takuita ei enää ole. Voimme kuitenkin pohtia sitä, minkälainen työ meille voisi mahdollisesti sopia – toisin sanoen, minkälaisissa vaatteissa haluaisimme tehdä työtä tulevaisuudessa tai minkälainen ympäristö meille sopisi. Tekisitkö sinä mieluiten töitä haalarissa, valkotakissa, puvussa vai kotivaatteissa? Pidätkö siitä, että ihmisten puheensorina ja hälinä täyttää tilan vai nautitko enemmän hiljaisuudesta ja siitä, että voi uppoutua työntekoon niin, että kukaan ei keskeytä?

Jos et osaa vielä vastata näihin kysymyksiin tai et tiedä, mitä haluat tehdä isona, se on ok. Tulevaisuuden työelämä tarjoaa myös sellaisia mahdollisuuksia, joita emme osaa vielä edes sanottaa. Voi olla, että virtuaalitodellisuusarkkitehtuuri on se sinun juttusi tai kvanttitietokonepelit saavat sukat pyörimään jaloissasi, mutta sitä on mahdotonta tietää vielä nyt. Olisiko joku voinut sanoa 80-luvulla, että käyttöliittymäsuunnittelu tai hakukoneoptimointi on hänen intohimonsa?

On myös hyvä muistaa, että olemme ensimmäisiä, jotka ajattelevat tai joilla on edes mahdollisuus ajatella työtä tällä tavalla, kutsumuksena eikä pakkona. Se on etuoikeus. Ei siis pidä olla liian nirso, sillä työ opettaa aina. Joskus on hyvä tehdä ja kokeilla kaikenlaista ihan vain, että oppii, mistä ei pidä. Jos olisin lukiossa tiennyt tasan tarkkaan, mikä minusta tulee ja mistä tykkään, olisi monta kokemusta ja tarinaa jäänyt syntymättä. On arvokasta löytää myös se, mitä ei halua tehdä tulevaisuudessa. Kannattaa siis kääriä hihat ja aloittaa jostain.

Uskon, että onnellisuus elämässä tulee lopulta siitä, että saa tehdä sitä, mistä nauttii. Saa opiskella sitä, mihin kokee luontaista vetoa. Saa vaihtaa alaa ja kokeilla eri juttuja, kun siltä tuntuu. Se on yksi parhaista asioista yrittäjyydessä. Tärkeintä on, että kuuntelee itseään. Iso osa tulevaisuutta on sitä, että opimme tuntemaan itsemme ja osaamme sanoittaa sen, mitä etsimme. Minkälainen kevytyrittäjä sinä voisit olla?

(artikkelikuvan kuvaaja: Vesa Tyni)

Kirjoittaja: Perttu Pölönen

Perttu Pölönen on puhuja, tietokirjailija ja moniosaaja – ylpeä generalisti. Hän on opiskellut tulevaisuutta Piilaaksossa ja perustanut kolme yritystä, joista kaksi kehittävät opetusteknologiaa. Perttu on kirjoittanut kirjat Tulevaisuuden lukujärjestys ja Tulevaisuuden identiteetit. Vuonna 2018 yhdysvaltalainen yliopisto MIT nimesi hänet 35 lupaavimman innovaattorin joukkoon Euroopassa.